Vaatetus suojaa meitä ulkoillessamme. Sen tehtävä on pitää meidät kuivana ja lämpimänä kaikissa olosuhteissa. Toimiva ulkoilijan vaatetus on kolmikerroksinen. Kullakin kerroksella on oma tehtävänsä ja yhdessä ne pitävät olomme mahdollisimman mukavana säästä riippumatta.
Lähimpänä ihoa on aluskerros. Sen tehtävä on siirtää kosteutta kohti ylempiä kerroksia. Kun alin kerros pysyy kuivana, olomme pysyy mukavana - märkä vastaavasti tuntuu kylmältä. Märät vaatteet myös hiertävät ihon rikki kuivia nopeammin. Liikkujan on syytä välttää puuvillaisia vaatteita ja sukkia. Vaikka ne tuntuvat aluksi mukavilta päällä, ne kostuvat erittäin nopeasti eivätkä kuivu helposti. Toimivat aluskerroksen vaatteet tehdään joko keinokuiduista tai erittäin hienosta merinovillasta. Keinokuidut siirtävät kosteutta erittäin tehokkaasti ja pitävät olon kuivana. Siksi ne soveltuvat parhaiten lyhytkestoisiin hikilajeihin. Keinokuitupaita soveltuu hyvin vaikkapa työmatkapyöräilyyn, sillä henkariin ripustettuna se kuivuu työpäivän aikana. Keinokuidut ovat mikroskoopilla katsottaessa sileitä, joten ne eivät sido kudokseensa lämpöä. Merinovillasäikeet ovat normaalia villaa sileämpiä, jolloin ne eivät kutita ja siirtävät hyvin kosteutta. Lisäksi ne sitovat lämpöä hyvin kosteinakin. Merinovillaiset vaatteet ovat parhaimmillaan retkeilyssä, purjehduksessa ja laskettelussa.
Vaatteen lämpimyys riippuu täysin sen ilmavuudesta. Vaate, joka sitoo kudokseensa paljon ilmaa, eristää käyttäjänsä kylmältä ulkoilmalta. Tätä on lämmön tunne. Välikerroksen vaatteet ovat kevyitä sekä huokoisia ja ne sitovat itseensä paljon ilmaa. Välikerroksen vaatteilla säädellään ulkoilijan lämpötilaa. Niiden valinta riippuu ulkoilman lämpötilasta ja käyttäjän aktiivisuudesta. Lämpimän fleecen voi ottaa takin alta pois reippaan kävelyn ajaksi ja sujauttaa takaisin päälle tauolla. Vaatetusta kannattaa säätää aina silloin kun aktiivisuustaso muuttuu. Näin vältetään sekä hikoilu että palelu. Kosteudensiirto on tärkeää myös välikerroksen vaatteissa. Jos hiki jää niihin, ne menettävät kykynsä sitoa lämpöä ja muuttuvat kylmiksi. Parhaita materiaaleja ovat huokoiset fleecet ja Power Stretch -kankaat. Ensimmäiset ovat erittäin kevyitä ja lämpimiä ja toiset venyvät liikkeiden mukaan.
Tuulelta ja kosteudelta suojaaminen ovat kuorikerroksen tehtäviä. Hyvät kuorivaatteet eivät päästä lainkaan tuulta taikka sadetta lävitseen. Sellaiset päällä voi mennä vaikka suihkuun seisomaan, eikä vesi pääse mistään sisälle. Tuuli ei myöskään pääse tiheän kuoren läpi. Tällöin lämmin ilma, joka on sitoutunut välikerrokseen, ei pääse karkaamaan ja ulkoijan olo pysyy mukavana. Kuorikerrosta valittaessa on syytä hankkia riittävän isokokoiset vaatteet. Kaupassa voi pyytää esimerkiksi ylimääräistä fleeceä alle puettavaksi. Jos kuorikerros on liian tiukka, ei sen alla oleviin kerroksiin sitoudu riittävästi ilmaa. Nykyaikaiset kuorivaatteet hengittävät kohtuullisen hyvin siihen nähden, että ne ovat jopa täysin tuulen- ja sateenpitäviä. Ne soveltuvat hyvin erilaisiin aktiviteetteihin pois lukien juoksu ja muut lajit, joissa syke on erittäin korkealla. Useissa takkimalleissa on kainaloissa vetoketjut, joita avaamalla ja sulkemalla pystyy säätelemään lämpötilaansa. Varsinkin rinkkaa kantaessa ne kannattaa avata, sillä raskaasta rinkasta tulee selkää vasten lämpöpatteri lyhyelläkin kävelyllä. Tilava huppu on yksi kuoritakkien tärkeimmistä ominaisuuksista. Se tarjoaa tuulella ja sateella korvaamattoman suojan niskalle ja päälle. Hupussa on yleensä kolmipistekiristykset eli kuminauha tai tarra molemmissa poskissa ja takana niskassa. Niitä sopivasti kiristämällä hupusta saadaan erittäin hyvin istuva ja huppu jopa kääntyy pään mukana. Oikeanlaisen kuoren valinta riippuu siitä, mitä ulkona tekee. Ohuimmat, kevyimmät ja parhaiten hengittävät soveltuvat pyöräilyyn, kaupunkiulkoiluun ja kesäretkille. Kaksikerroksiset kuorivaatteet ovat yleisimpiä ja niitä voi käyttää monipuolisesti arjessa, retkeilyssä ja purjehduksessa. Niissä on irrallinen verkkomainen vuorikangas teknisen kalvon ja ihon välissä, jolloin ne tuntuvat aina mukavilta päällä. Vaativimpiin olosuhteisiin, kuten vaeltamiseen ja vuorilajeihin suunnitellut kolmikerroksiset kuorivaatteet suojaavat parhaiten säältä. Niissä tekninen kalvo on ommeltu pinta- ja vuorikankaan väliin siten, että kaikki kolme kangaskerrosta ovat toisissaan kiinni. Näin vaatteet ovat kestävämpiä ja kosteus pääsee paremmin kangaskerrosten läpi vaatteen ulkopinnalle. Kolmikerrostakeissa on yleensä kiinteä huppu korkealla kauluksella.
Talviretkeilyyn tarvitaan usein vielä neljäs vaatekerros. Pohjolan kylmissä olosuhteissa ei kolmikerrospukeutuminen aina riitä kireiltä pakkasilta suojautumiseen. Kylmä yllättää varsinkin aktiivisuustason laskiessa.
Vaatetuksen eristävyyttä voi lisätä väljällä kuoritakin päälle puettevalla untuvatakilla eli ns. taukotakilla. Ne ovat yleensä pieneen tilaan pakkautuvia ja kevyitä. Sellainen on mukava vetäistä päälle hiihtolenkin tauolla tai leiriin saavuttaessa. Tärkeintä on, että kylmältä suojaudutaan mahdollisimman nopeasti.
Lähde: www.partioaitta.fi 13.12.2013